AJASSA

Maailma valkenee laulu kerrallaan

Selvis-lehti 3/2017
Teksti: Laura Sippola
Kuvat: Jorma Airola

Mitään luovaa ei tapahdu ilman läsnäoloa. Siihen kiteytyvät kaikki: lauluntekeminen, harjoittelu, esiintyminen, studiotyöskentely ja kommunikaatio. Laulu on tulos jostakin, joka on elänyt riittävän aikaa. Sillä tavoin laulut ovat aina omakohtaisia tai kertovat itsestä, oli kappaleen kertoja kuka hyvänsä, ja oli laulun aihe mikä tahansa.

Olkoonkin että laulunkirjoitusprosessissa on jotakin hyvin yksityistä, on laulujen kirjoittamisessa loppujen lopuksi kyse hyvin perinteisestä tarpeesta luoda ja kertoa tarinoita sekä jakaa niitä muiden kanssa.

Laulaja-lauluntekijä on muusikko, joka säveltää, sanoittaa, laulaa ja soittaa. Nuo osa-alueet läpäisee henkilökohtainen elementti, joka ilmiantaa laulun esittäjän sen tekijäksi. Se on tapa säveltää lyriikkaa, sanoittaa musiikkia, fraseerata ja käsitellä omaa säestyssoitinta laulua vasten.

Laulaja-lauluntekijä pyrkii tekemään maailmasta laulun, lauluja tai laulua. Hän esittää sen jollekulle, ja jakaa pienen palan maailmaansa. Tästä on kysymys. Laulujen selittäminen on aina vaikeaa, koska yhtä laulua saattaa työstää joskus jopa vuosia niin, että se olisi selittämätön ja ymmärrettävä samaan aikaan. Mitä pidemmälle tohtorintutkintoa valmistin, sitä konkreettisemmin tunnistin tarpeeni sanoa oikeita asioita. Tajusin myös, että mitä täsmällisempiä asioita kirjoitin, sitä enemmän tilaa jäi rivien väleihin. Halusin kirjoittaa lauluja, joiden kautta voisin omalta osaltani ottaa kantaa ajan lannistavaan henkeen.

Samanlaisista lähtökohdista versoi aikoinaan lauluntekijämusiikki, joka folk-liikkeen siivin eriytyi omaksi musiikinlajikseen. Tajusin, että lauluntekijämusiikin traditio suorastaan kehotti kirjoittamaan lauluja maailman epäkohdista. Sen siivellä tulin kirjoittaneeni paljon itsestäni.

Voiko laulu muuttaa maailmaa? Vastaisin, että kaikki muuttaa maailmaa. Katseet, lausahdukset, sisään ja uloshengityskin muuttavat maailmaa. Miksi sitä eivät muuttaisi laulutkin. Tarkastellessani tutkintoni taiteellisia osioita minusta tuntuu, että niistä jokainen ollut jonkinlaisen hermoromahduksen hedelmä. Samalla luulen ymmärtäneeni myös sen siunauksellisuuden.

Maailma valkenee laulu kerrallaan. Prosessin kannalta on olennaista, että kun on tekemässä laulua, tulee sen olla omasta mielestä likipitäen parasta, mitä maailmankaikkeus on milloinkaan luonut. Silloin toimii juuri siinä leikissä, jota musiikin tekeminen on ollakseen hedelmällistä ja ravinteikasta. Silloin astuu huomaamattaan läsnäolon taikapiiriin, jossa mikä vain on mahdollista.

Laura Sippola
MuT, laulaja-lauluntekijä
www.laurasippola.com

Laura Sippola on Suomen ensimmäinen lauluntekijätohtori. Hänen taiteellinen tohtorintutkintonsa koostuu viidestä taiteellisesta osiosta (konsertit, levytykset) sekä kirjallisesta teoksesta Tehdä maailmasta laulu – Laulaja-lauluntekijän taiteilijakuva tradition ja tekijän näkökulmasta.

Selvis-lehti: