Jurek Reunamäki

Tuottaja on irti

Selvis-lehti 1/2017
Teksti: Lasse Wikman
Kuvat: Lasse Wikman

Jurek Reunamäki on tullut vauhdilla suomalaisen popmusiikin terävimpään tekijäkaartiin. Suuri yleisö ei välttämättä vielä tunne hänen nimeään, mutta ammattilaisille hän on tuttu. Reunamäki löytyy monen suomalaisen huippuartistin, esimerkiksi Antti Tuiskun, Jenni Vartiaisen ja Johanna Kurkelan, taustalta.

TAPAAMME Hip-studioilla Helsingissä, Kaiku Entertainmentin tiloissa. Täältä alkoi Reunamäen rakettimainen nousu yhdeksi tämän hetken kysytyimmäksi poptuottajaksi Suomessa. Olemme hänelle rakkaassa paikassa. Sen ymmärtää tavasta, jolla Reunamäki puhuu kotipesästään. Erityisellä lämmöllä hän puhuu työkavereistaan ja mainitsee usein nimeltä Pekka Ruuskan, joka otti hänet työharjoitteluun. Siitä alkoi rupeama, joka jatkuu edelleen.

Jurek Reunamäki pitää itseään ensisijaisesti lauluntekijänä ja vasta sen jälkeen tuottajana. Hän kertoo olevansa vahvasti mukana biisien tekemisessä. Tuotantoprosessi alkaa aina keskustelulla.

”Tuottajan on oltava hyvä ihmistuntija. Tekeminen voi olla joskus aika rankkaakin. Vuosikausia saatetaan pyörittää jotain biisiä ennen kuin mitään tapahtuu. Aihepiirit liittyvät usein jonkun vaikeisiin kokemuksiin ja niitä saatetaan riepotella monta päivää. Samalla siinä rinnalla ovat esillä myös kaupalliset realiteetit ja raadollisuus. Kaikki vertailevat toisiaan. Kyllä siinä hommassa tarvitaan sosiaalisuutta ja tunneherkkyyttä.”

”Pahimmillaan voidaan olla tosi kipeiden asioiden äärellä. Joskus koko päivä menee vaan siinä, että jutellaan. Tykkään keskustella tosi paljon ja haluan selkeän konseptin siihen, mitä tullaan tekemään. Kaikilla pitää olla sama päämäärä. Kun raamit on asetettu, niin sitten voidaan sekoilla loppupäivä.”

OMA ARTISTIKAUTENSA oli myös Reunamäellä. Hän oli nuorena tehnyt huoneensa nurkassa pari levyä, joita myi kavereilleen ja tutuilleen. Englanti oli hänelle luonteva laulukieli ja sillä hän oli tehnyt myös biisinsä. Kaiulla kaikki kuitenkin muuttui, kun Pekka Ruuska patisti ja kannusti Reunamäkeä tekemään lauluja suomeksi ja myös esittämään ne itse. Reunamäki sai levytyssopimuksen Universalin kanssa ja julkaisi kaksi sinkkua nimellä Jurek. Se ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta.

”Tapahtui niin paljon. Sattui herääminen suomeksi tekemiseen. Mua rupes rasittaa se oma lokero, oli kivempi tehdä muille. Pari sinkkuu sain puristettua ulos, mutta siihen se homma jäi. Nyt mulla on sellainen olo, että voisin ehkä tekstittäjänä saada tehtyä itselleni jotain. Toiselle tehdessä näkee heti mistä se tykkää. Itselleen tehdessä puuttuu sparraaja ja on vaikea nähdä oma artistiuransa. Mä tiedän mistä toisen pitää laulaa, mutta en sitä, mistä mun pitäisi. Mä voin tehdä muiden juttuihin mun omia keloja, saan siitä paljon.”

Hyppääminen hetkeksi artistiksi sai Reunamäen pohtimaan kieliasioita laajemminkin.

”Vaikka suomalaisesta musasta oon tykännyt, niin kieltä en ole arvostanut. Täällä sain kielikylvyn. Ruuska kylvetti mut kunnolla. Tutustuin Göstaan, Tuomari Nurmioon, Hectoriin ja Juiceen. Tajuan nyt, että suomen kieli on aika siisti juttu, vaikka se on vaikea ja siinä on omat rajoitteensa. Se ei soi niin hyvin, kun on paljon konsonantteja ja paljon liian lyhyitä äänteitä.”

Suomea on Reunamäen mielestä vaikea saada popmelodiaan istuvaksi. Sanoilla on iso paino, kaikki kuuntelevat niitä. Reunamäki pitää monikielisyyttä rikkautena, mutta toivoo kuitenkin englanninkielisen musiikin nousevan kotimaisen rinnalle, koska se on avain kansainväliseen menestykseen. Joissain tapauksissa voi olla jopa etu, ettei laulukieli ole kirjoittajan äidinkieli.

”Joskus voi syntyä sellaisia rivejä, joita jenkkikir- joittajat eivät ikinä keksisi. Kuten esimerkiksi laini hit me baby one more time. Se ei tarkoita mitään, mutta kaikki kuitenkin tietävät mitä se tarkoittaa. Siinä otettiin riski ja siitä tuli hillitön hitti.”

Britney Spearsin tunnetuksi tekemän Baby one more time -hitin kirjoitti ruotsalainen Max Martin.

CO-WRITING on päivän trendi. Se on myös Reunamäelle tällä hetkellä luonnollisin tapa tehdä musiikkia. Hänen mielestään se on tehokkain tapa saada valmista aikaan. Tekijät sparraavat toisiaan, ja palautteen saa heti.

”Tosi vähän teen enää yksinään kokonaisia biisejä. Kirjoitan ehkä yhden säkeistön tai kertsin, vähän enemmän kuin pelkkiä hookkeja, tai saatan tehdä valmiiksi jonkun trackin, jonka päälle voi tehdä lisää.”

”En valmistaudu yleensä biisileireille mitenkään. Tykkään lähteä nollasta. Silloin saatan löytää myös itsestä jotain uutta. Egon jätän ensiksi syrjään.”

Reunamäen mielestä tehokkuutta ihannoidaan nykyään myös liikaa.

”Tehokkuuden ihannointi on mennyt siihen, että tosi nopeasti tehty on tosi hyvä. Se näkyy jopa levy-yhtiöiden ”tää biisi syntyi vartissa” -tyyppisessä tiedottamisessa. Vaikka oon itsekin sanonut noin, niin eihän se ole itseisarvo. Ei biisi ole hyvä siksi, että se on syntynyt nopeasti. Sitä arvioidaan ihan muilla mittareilla. Arvokkaaksi biisin tekee se, että sitä on tehty huolella.”

Itsensä kehittäminen ja heikkojen puolien vahvistaminen ovat ne asiat, joita Reunamäki on yrittänyt tehdä vuosien aikana. Yksi tie siihen on se, että hakeutuu oikeiden tekijöiden seuraan.

”Kukaan ei pärjää yksin. Hyvän porukan kasaaminen ympärille on tärkeää. Ketkä ovat parempia kuin sinä, tai siis oikeastaan saavat sinusta hyviä puolia irti? Tärkeä etappi itselle oli se, kun pääsin kirjoittamaan Saara Törmän ja Aku Rannilan kanssa. He ovat ihan mielettömän hyviä biisinteki- jöitä. Olen oppinut tosi paljon itseäni kovemmassa seurassa, etenkin Saaralta teksteistä. Ryhmässä on pakko hyväksyä asioita, olla nöyrä ja tiimipelaaja. Pitää myös osata oikeassa paikassa olla jämäkkä. Eikä co-writing sovi kaikille, ihmiset ovat niin erilaisia.”

Reunamäki on tehnyt aina paljon töitä musiikkinsa eteen. Hän soitti ensin bändissä ja musiikki kiinnosti enemmän kuin mikään muu. Äänittämiseen ja tuottamiseen tarvittavan tekniikan Reunamäki opetteli alusta alkaen. Hän teki ja lauloi biisit, koska kukaan muu ei siihen bändissä suostunut.

KUOPIOSTA KOTOISIN oleva Reunamäki kävi musiikkilukion ja suoritti siellä musiikin perusopinnot. Elämä toi hänet Helsinkiin, ja musiikki melkein jäi jossain vaiheessa. Tai ainakin se oli jonkin aikaa säästöliekillä.

Sitten tuli hetki, jolloin Reunamäki mietti mitä halusi isona tehdä. Hän haki ammattikouluun opis- kelemaan elokuvaäänitystä. Siellä syttyi uudestaan myös kipinä musiikkiin. Reunamäki oli luokan ainoa, jolla oli kokemusta musiikin tekemisestä. Hän kirjoitti musiikkia lyhytelokuviin ja kouluteh- täviin. Kohtalo puuttui peliin kun opiskelijoiden piti hakea harjoittelupaikkaa.

”Kaikki leffa-alan hyvät firmat olivat jo täynnä. Silloin löysin Kaiun nettisivut. Ne arvostivat siinä biisin tekemistä ja siitähän mulla oli kokemusta. Mä ajattelin, että tää voisi olla ihan hauskaa, vaikka se ei liitykään leffa-aan. Mä tein äänisuunnittelua mainoksiin ja kaikkea sellaista. Siitä on nyt viisi vuotta. Vyöryn lailla tapahtui kaikkea jo heti alussa: mä sain artistisopimuksen Universalin kanssa ja tein Johanna Kurkelalle Sudenmorsiamen. Mä vain olin ja elin siinä rumbassa mukana. En itsekään meinannut aina pysyä perässä.”

KOVASSA VAUHDISSA saattaa sokeutua ja tulla kyyniseksi. Samalla paine onnistua aina vain uudestaan voi helposti sekoittaa pään. Menestys ruokkii menestystä, ja pienessä maassa katseet kääntyvät usein samaan suuntaan. Reunamäellä on paljon töitä. Miltä yhtäkkinen menestys tuntuu?

”En ole koskaan elannosta stressannut, kunhan olen jollain elänyt. Jossain vaiheessa tajusin, että enhän mä oo oikeastaan muuta tehnytkään kun pät- kätöitä. Kun on saanut tekemisen sille tasolle, että onnistuu, niin oma itsetunto ja epävarmuus tule- vat sellaisiksi, että ei tarvitse leijailla missään. On pikemminkin kiitollinen kaikesta. Paineita on, jos niitä kasaa itselleen. Mä vaan teen ja toivon, että ihmiset tykkäävät.”

Reunamäki kehuu työkavereitaan. Rivien välistä paljastuu ihminen, joka elää juuri nyt täysillä, mutta joka ei välttämättä rakasta rutiineja.


”Onneksi täällä olevat pitää musta myös huolta. Ei tarvi lähetellä laskuja tai säätää aikatauluja, saan hyvää tulitukea. Ei tuu loppuun palamista ja nää pitää mut maanpinnalla.”

VALOKUVAUS on Reunamäen tapa irrottautua töistä, henkireikä. Hän kiertelee vanhan kameransa kanssa kaupungilla ja tallentaa muistiin hetkiä. Muutenkin hän pyrkii vaalimaan luovuuttaan. Monen muun tekijän tavoin, myös hänelle tulee epätoivon hetkiä ja pelkoja siitä, että syntyykö vielä uusia lauluja.

”Yritän pitää elämän mielenkiintoisena ja tavata monenlaisia ihmisiä. Alallakin pyörii myös erikoisia hahmoja. Tärkeää on elää itse, tutkia ja ihmetellä maailmaa eikä pelätä ikäviä asioita. Koko ajan pidän silmät ja korvat auki.”

TUOTTAJA Reunamäki kuuntelee mitä muualla tapahtuu, nimenomaan maailmalla. Hän tietää mitä Suomessa julkaistaan, mutta sanoo seuraavansa enemmän amerikkalaisia kuuntelulistoja. Aitiopaikalla istuvalta tuottajalta on pakko kysyä kysymys, joka on monen tekijän huulilla. Miten biisin saisi eteenpäin ja millainen on hyvä demo?

”Hyvässä demossa ei ole mitään tuotantoa, vaan pelkkä laulu ja kitara tai piano. Levy-yhtiölle pitää tie- tysti olla melko valmis tuote. Näitä kahta asiaa, tuottajaa ja levy-yhtiötä, ei pidä sekoittaa. Suorin reitti biisille on ehkä kuitenkin tuottajan tai kustantamon kautta. Ihmiset käyttävät usein aikaa demottamiseen, kun pitäisi käyttää aikaa esimerkiksi tekstin tekemiseen. Demottaminen taitaa vain olla niin mukavaa.”

Suomalainen osaaminen ja soundi lähestyvät Reunamäen mukaan maailman kärkeä. Eräs amerikkalainen A&R oli ihmetellyt biisintekoleirillä sitä, kuinka pitkällä täällä ollaan. Laajasti ottaen ruotsalainen ja norjalainen popmusiikki tunnetaan, mutta Reunamäki ei osaa vielä sanoa mikä on finpop, eli suomalainen popmusiikki.

”Mä tietysti toivon, että mä keksin sen, enkä tietenkään kerro sitä muille. Suomessa on paljon hyviä tuottajia, joten sen voi keksiä kuka vaan.”

Selvis-lehti: