Säv. & san. - musiikilla on tekijänsä!

Selvis-lehti 1/2017
Teksti: Sanna Korkee

Säv. & san. -juttusarjassa musiikintekijät kertovat laulujensa syntytarinoita. Vuorossa ovat kappaleet Sinun vuokses, Villihevosia, Haltin häät ja Jos olisin mun mies.

KUUNTELE kappaleiden eri versioita Spotifyn säv. & san. -soittolistalta.

SINUN VUOKSES
säv. Kaisa Ranta, san. Sana Mustonen, sov. Aku Toivonen
alkuperäinen esittäjä Finlanders (2009)

Aviomiehen pitkäksi venähtänyt baarireissu sai Sana Mustosen sanoittamaan sellaisen rakkaus- laulun, jonka hän itse olisi halunnut kuulla.

”SINUN VUOKSES on yks ensimmäisiä julkaistuja ja mm. Iskelmän listalla menestyneitä laulutekstejäni ja siksi mulle tärkee. Se julkaistiin v. 09 Finlandersin levyn nimibiisinä. Olin päättänyt v. 08 ryhtyä sanoittajaksi. Finkkujen silloinen tuottaja Aku Toivonen oli ensimmäisiä musiikkialan ihmisiä, jolta sain rohkaisua siihen, että olin oikealla alalla.

Aku pyysi tekstiä, jota jäyhä suomalaisäijä voi laulaa naisensa korvaan tanssilattialla ja kertoa tunteet, joita ei sanota ääneen. Kirjotin muutaman kokelaan, mutta en ollut tyytyväinen.

Sitten koitti taas yksi murheellinen viikonloppu, kun silloinen aviomieheni lähti kapakkaan, eikä tullut sieltä sovittuun aikaan. Eikä seuraavanakaan päivänä. Odotin ja valvoin. Oli aivan ihana aikainen kesäaamu. Mun piha oli niin kaunis, ruusuja ja kastepisaroita, ja se toiveikas aamun sarastus. Ja sydämessä suuri murhe.

TEKSTI SYNTYI siinä pihalla. Mietin, miksi mua kohdellaan näin huonosti. Että enkö mä ois ansainnut yhtä vahvaa rakkautta, kuin mitä itse koin antavani. Sit mä kirjotin sellasen rakkauslaulun, jonka olisin halunnut itse kuulla. Että joku ois valmis tekemään ihan mitä tahansa mun puolesta, perkele, keräämään ne kastehelmet sieltä ruohonkorsista ja punomaan niistä kömpelöillä miehenkäsillään kaulanauhan. Se on niin absurdi ajatus, mutta mun mielestä rakkaudessa saa ja pitää mennä överiksi.

Edelleen, ku joskus kuulen biisin radiosta, mulle tulee sellanen olo, et miten ihmeessä mä oon osannu käyttää noin tavallaan naiiveja sanoja, jotka silti on vahvoja ja liikuttaa ihmisiä. ”Rakkaudesta raskain käsin sydäntäsi pitelen.” Nykypäivänä sellainen vanhan liiton iskelmäteksti ei varmaan menis läpi. Mutta monet suomalaiset häät on tanssittu sen tahtiin.”

---

VILLIHEVOSIA
säv. & san. Martti Heikkilä, sov. Veikko Samuli
alkuperäinen esittäjä Hanna Ekola (1990)

Vapauden kutsusta kertovan laulun aihio alkoi soida Martti Heikkilän päässä moottoritiellä, matkalla töistä kotiin.

”OLIN 34-VUOTIAS ja tein lauluja vuosien tauon jälkeen. Sain intoa siitä, että siskoni Saara Suvanto levytti Sonetille. Asuin Espoossa ja kävin töissä Karkkilassa. Loppusyksystä 1988 kotimatkalla moottoritiellä alkoi päässä soida “vieläkö on villihevosia”.  Tammikuussa 1989 olin viikon kovassa kuumeessa ja tein laulun valmiiksi. Kerrostalosta oli näkymä talojen välisen pihan pieneen männikköön. Tuskin Villihevosia olisi syntynyt ilman mitään luontoa. 

Tekemisen aikana katsoin videolta elokuvaa Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Maksim Gorkin novelliin perustuvan ja Emil Lotjanun ohjaaman elokuvan olin nähnyt jo 1979 elokuvateatterissa ja se oli kouraissut syvältä.

MITKÄ OVAT laulun teemat? Oikeampi henkilö vastaamaan tähän olisi kuuntelija. Minulle teema kiteytyy kolmannen säkeistön alkuun: “Älä pakoon lähde vapauden mustaa hurmaa!” Lapsuuteni kasvuympäristö oli sellainen, että jotenkin opin kuuntelemaan “vapauden kutsua”. Lähdin esimerkiksi opiskelemaan kirjallisuustiedettä enkä mitään sen ajan järkevää.

Suhtaudun lauluntekemiseen ajatellen, että laulu voi avata kiellettyjen tunteiden lukkoja. Vapaus on yksi aikamme kielletty tunne. Unelmoida saat, mutta älä kenenkään kuullen! Omassa elämässäni vapaus on vuosi vuodelta lisääntynyt. Vaikka rohkeutta ei vielä 90-luvun alussa ollutkaan heittäytyä täysipäiväiseksi lauluntekijäksi, niin ainakin järjen äänen julmin terä on jäänyt iskemättä omaan sieluun.

VILLIHEVOSIA julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1990, siskoni Hanna Ekolan tehtyä Sonetin kanssa levytyssopimuksen. Sen suosio osui karaokebuumiin, ja karaokea saakin osaltaan kiittää siitä, että laulu jäi elämään. Toinen yhteensattuma oli Maikkarin Tenavatähti, jossa kolme kilpailijaa esitti Villihevosia ja versiot ikuistuivat Tenavatähti-levyille. 2010-luvulla sen ovat versioineet Vesterinen yhtyeineen sekä Liljan Loisto. Villihevosia on mukana myös vuoden 2017 sooloalbumillani Varjo lumessa. Oman versioni sovittajat ovat Mikko Nuorala ja Selina Sillanpää.”

---

HALTIN HÄÄT
säv. Hannu Seppänen, Arto Alaspää, san. Hannu Seppänen, sov. Paul Fagerlund
alkuperäinen esittäjä Taiska (1976)

Hannu Seppänen muistaa, että Haltin häitä yritettiin sovittaa C-Am-F-G -sointukaavaan. Siihen se ei onneksi taipunut.

”LÄHETIN vuonna 1976 Musiikki Fazerille sanoituksiani. Niiden ansiosta sain kutsun palaveriin, jossa ideoitiin Taiskalle laulua Syksyn Sävel -kilpailuun. Laulajan lisäksi paikalla olivat Arto Alaspää ja Gugi Kokljuschkin. Kokouksen yhteenvetona minulle annettiin varsin vapaat kädet uuden laulun luomiseen.

Lauluntekijänä minua on aina inspiroinut tarina, samoin luonto, niinpä ajattelin sijoittaa nämä myös tähän ensimmäiseen iskelmääni. Luotin Lapin lumoon ja luin monia aiheeseen liittyviä kirjoja. Asko Kaikusalon ja Yrjö Metsälän kirjasta Tarujen tunturit löysin vihdoin etsimäni: kiehtovan kansantarun tuntureiden synnystä.

TIIVISTIN  ja muokkasin vanhaa tarua lauluksi, jonka piti mahtua muutamaan minuuttiin. Uutta tekstiä työstäessäni syntyy usein samalla sävel ja soinnutus, niin kävi nytkin. Tarinan eteneminen ei mielestäni sallinut sanallista kertosäettä: toistuvaksi osaksi tein joikua muistuttavan hyräilyn, jossa on pieni poikkeama pentatonisesta asteikosta.

Laulu päätettiin lähettää kilpailuun. Arto Alaspää oli tehnyt melodiaan muutoksia, jotka pystyin hyväksymään koska ”joiku” ja A-osa säilyivät lähes ennallaan ja B-osan muutos oli lähinnä melodian nosto terssillä. Laulun säveltäjiksi merkittiin siis kaksi tekijää, kumpikin omasta tahdostaan salanimellä. Vuosien myötä oikeat nimet tulivat esiin – itse en tiedä milloin ja miksi. Hyräilyn tehokasta ”borduna-sovitusta” lukuun ottamatta alkuperäinen soinnutuksenikin lopulta säilyi, vaikka minulta löytyykin nuottipaperi, jossa sävelmään on kokeiltu (sovittaja?) popmusiikin ehkä käytetyintä sointukaavaa (C-Am-F-G). Tähän ei melodia onneksi taipunut.

HALTIN HÄÄT sijoittui kilpailussa kuudenneksi. Vuosien varrella on ollut ilahduttavaa ja mielenkiintoista kuulla eri esittäjien tulkintoja laulusta sekä nähdä se monissa nuottijulkaisuissa ja koulukirjoissa.  Viime vuosina olen esittänyt sitä myös omassa trubaduuriohjelmistossani sellaisena kuin se syntyi Myllykoskella 40 vuotta sitten.”

---

JOS OLISIN MUN MIES
säv. Jonnaemilia Kärkkäinen, Petri Somer, san. Eija Hinkkala
alkuperäinen esittäjä Suvi Teräsniska (2014)

Sanoittaja Eija Hinkkala kertoo laulusta, joka oli joutua ö-mappiin parin sanan takia ja jonka nimi tulkittiin kielioppivirheeksi.

”HALUSIN tehdä tekstin aiheesta ”miten haluaisin minua kohdeltavan”.  Aloin kirjoittaa naisen miehelle laatimaa listaa, ikään kuin rakkauden kauppalistaa. Olin innoissani, koska harvoin saan niitä niin sanottuja neronleimauksia. Minulle laulun nimi on sellainen.

OTIN LEIKKISÄN otteen tuumien, että teen Anna Puu -tyylisen sanoituksen. Petri Somer ja Jonnaemilia Kärkkäinen sävelsivät tekstin biisileirillä. Anna Puulle laulumme ei päätynyt, mutta Suvi Teräsniskan tuottaja Leri Leskinen ja a&r Pequ Nieminen innostuivat. Kului jonkin aikaa ja kun kyselin perään niin selvisi, että Suvi oli sivuuttanut biisin koska ei kokenut omakseen tekstin kohtaa ”antaisin mun olla kotikissa verkkareissa”.

Joskus voi siis olla hyvinkin pienestä kiinni, miellyttääkö kappale artistia vai meneekö se ö-mappiin. Kirjoitin ”kotikissa verkkareissa” -ajatukselle vaihtoehdon ”aamutuuli tuntureissa”. Artisti lauloi lopullisessa versiossa kuitenkin alkuperäiset, arkisemmat sanat. Vaihtoehtosanatkin päätyivät aivan biisin loppuun. Laulu julkaistiin Pohjantuuli-albumin platinapainoksella ja sinkkuna.

SEN NIMI onkin sitten ollut väärin monessa paikassa, teosrekisteriä myöten. Kerran Radio Novaa kuunnellessani olin jo säikähtää kun juontaja pohti, miten sanoittajalta voikin onnistua tuollainen kielioppivirhe! Sanoihin tarkemmin perehdyttyään hän kuitenkin pääsi siihen päätelmään, ettei laulun nimi ole moka vaan pikemminkin nerokas. Se lämmitti mieltäni kovin.”
 

Selvis-lehti: